16. heinäkuuta 2014

A Clash of Kings - George R. R. Martin

Bantam Books
1999
ISBN 978-0-553-10803-3
761 s.
☆☆☆
Oma

Sananen Game of Thronesista (tämän voi hypätä hyvin yli, mikäli sinua kiinnostaa vain tämä kirja): Olen lukenut ensimmäisen kirjan, mutta siitä on vierinyt jo kelpo tovi, joten arviota Valtaistuinpelistä ei ole tähän blogiin tulossa. Sen sijaan suosittelisin vilkaisemaan vaikka Morren arvion ensimmäisestä kirjasta. Olen katsonut sarjaa kolme ensimmäistä kautta, joten jos sekoilen, se johtunee siitä. Lisäksi seikkailuni tämän kirjasarjan parissa ovat olleet vähintäänkin kummallisia. 

Ostin sarjan kaksi ensimmäistä osaa, koska eräs suuresti ihailemani vanhan ajan kunnon fantasianörtti (Eetulle terveisiä) oli lukenut tämän ja tykännyt, samoin eräs Skotlannissa sijaitseva ystäväni (Juusolle myös!). Luin ensimmäisen kirjan ja tykkäsin siitä paljon. Se on pitkä, painava ja henkilökaartiltaan vähintäänkin runsas, mutta pidän Martinin luomasta maailmasta ja hahmoista, joissa ei ole kahta samanlaista. Sitten keksin ostaa seuraavat osat, joiden huomasin olevan huomattavasti pienempiä (siis kooltaan, lyhyemmiksi ne eivät kyllä käy!) kuin kahden ensimmäisen, puhumattakaan siitä, että ensimmäisessä osassa oli tv-sarjasta napattu kansi. Joten, kuten kunnon hifistelijä ainakin, rupesin kuolaamaan näiden kovakantisten perään. Keräily meinasi tyssähtää lyhyeen kun suosikkikaupastani ei löytynytkään nättejä (köh, siis samaan sarjaan kuuluvia) painoksia, mutta onneksi Kanadan Amazon koitui pelastuksekseni. Meinasin nääntyä jo tämän painon alle, katsotaan miten käy kun pääsen A Dance With Dragonsiin saakka. 

Lisäksi tv-sarjan katsominen meinasi tappaa lukuinnostukseni, niin hyvin ensimmäinen kausi seuraa kirjaa. Meinasin jo luovuttaa, mutta onneksi en. Eroavaisuuksia alkaa tulla jo nyt ja sarjaa pidemmälle lukeneiden mukaan asioita sotketaan vielä enemmän seuraavilla kausilla. 

Ja hei, totta kai tässäkin saattaa olla spoilereita!

A Clash of Kings jatkaa tasan siitä, mihin A Game of Thrones päättyy. Kuningas Robert Baratheon on kuollut ja hänen sijalleen on pyrkimässä paitsi kaksi nuorempaa veljeä, myös lohikäärmeiden sukua oleva Daenerys sekä pohjoisen susikuningas Robb Stark. Daenerys tosin on vielä valtameren toisella rannalla. Kerronta on kuvailevaa eikä kuvaamatta jätetä taisteluita, haarniskoja, tunnuksia, aterioita tai niin, niitä seksikohtauksia. Jossain määrin Martinin kerrontaa voisi kenties verrata Tolkieniin, sillä yksityiskohdissa ei todellakaan ole säästelty. Joidenkin mielestä se saattaa olla turhaa, mutta pidin siitä, että paikoin tunsin veren hajun sieraimissani ja savun kirvelyn silmissäni kun seisoin Tyrionin vierellä taistelukentällä epätoivo rinnassa tykyttäen.

Tässä kirjassa soditaan paljon, ja veikkaisin, ettei sotiminen ainakaan ihan äkkiä lopu. Lannisterit, valtaa pitävä suku, pitävät kynsin ja hampain kiinni valtaistuimesta, johon heillä ei ole mitään oikeutta, eivätkä pelkää käyttää rahojaan vakuuttaakseen kaikenmoisia herroja puolelleen. Yksi lukemista häiritsevä tekijä saattaa olla se, että kertojahahmo vaihtuu aina luvuittain. Joistain hahmoista pitää ja joitakuita vihaa (olenpa kuullut sellaistakin, että joku lukee vain tietyn hahmon luvut, mutta mikäs järki siinä on?), joten osa luvuista menee hammasta purren ja kiroillen, kun taas osa menee niin nopeasti ohi, ettei tosikaan. Silti, jokaisella hahmolla on osansa ja ainahan voi toivoa, että Martin päättää päästää jonkun (esimerkiksi sen kurjan Theon Greyjoyn) päiviltään ja pian. Täytyy myöntää myös, että sivuhahmot menivät minulta sekaisin. Jostain syystä en aina muistanut kuka ihme se Davos on ja mikä tyyppi tämä nyt on ja miksi se on tuolla ja hetkinen, eikös tämä kuollut monta lukua sitten, mutta tärkeintä lienee silti, että pääpiirteittäin juoni hahmottuu silmien eteen. Äärimmäisen nautinnollista on myös seurata sivusta, kuin Cersei ja Tyrion kiusaavat toisiaan pikkuhiljaa hengiltä.

2 kommenttia:

  1. Netti pelastaa, kun joku kirja on vaan pakko saada omaksi :D. Mitäpä sieltä ei löytyisi. Tuntuu, että tilailu on vähän liiankin helppoa joskus :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Aloitin eilen illalla lukemaan Rainbow Rowellin Fangirliä (toivon todella, että Rowellin nuortenkirjat päätyvät suomennettaviksi, nämä ovat todellista herkkua!) ja huomasin joskus puoli kolmen aikaan, että pitäisi varmaan mennä nukkumaan. :D Sitä ennen kuitenkin tilasin Rowellin Attachmentsin, etten jää ihan puille paljaille kun tuo kirja loppuu. :D

      Poista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n