9. joulukuuta 2014

Rajoilla - Eva Wahlström

Kansi: Ville Karppanen & Nauska
Suomalaisen kirjallisuuden seura
2014
ISBN 978-952-222-549-8
281 s.
☆☆
Arvostelukappale

En ole koskaan tykännyt urheilusta. Vihasin jo ala-asteella liikuntatunteja, suunnistamaan ja hiihtämään raivohullun lailla pakottanutta opettajaa, joka vei taatusti liikkumisesta pienimmänkin ilon ylistämällä luokan urheilullisimpia tyyppejä ja väheksymällä meitä, jotka tulimme hiihtokisoissa (joihin emme tahtoneet osallistua ja teimme sen hyvin tiettäväksi) viimeisiksi emmekä pesäpalloa pelatessa osuneet siihen pirun palloon kuin äärimmäisellä mäihällä. En sen jälkeenkään ole löytänyt sitä liikkumisen iloa, josta aina niin toitotetaan. Eva Wahlström sen sijaan on omistanut elämänsä tyystin urheilulle, ammattilaisnyrkkeilylle, joka on ulkoapäin tylsä (tiedän, koska pakkohan minun oli katsoa YouTubesta Evan otteluita!), mutta urheilijan silmin kuvattuna äärimmäisen mielenkiintoinen laji.

Rajoilla on hyvin raadollinen kuvaus siitä, mitä huippu-urheilu on ja mitä se urheilijalta vaatii. Kirjassa keskitytään vähemmän Evan sosiaaliseen elämään ja enemmän uraan ja sen aiheuttamiin kipuihin, jotka pahimpina aikoina vievät Evalta kyvyn kävellä. Kirja alkaa suhteellisen vaatimattomasti. Eva on vielä amatöörinyrkkeilijä, jolla on äärimmäisen vaativa ja etäinen poikaystävä. Selviää, ettei kundi ole ihan sitä mitä väittää olevansa, Evan kivut alkavat ja valmentaja pikkuhiljaa jättää naisen kelkastaan. Muuttaessa Eva tapaa Pekan, joka pysyykin matkassa kirjan loppuun saakka. Matkalle syntyy mukaan myös pikkuinen poika Leon, josta tulee nyrkkeilyn lisäksi Evan elämän tärkein asia.

Kirjaa lukiessa koin monenlaisia tunteita. Myönnettäköön, etten tiennyt Wahlströmistä juuri mitään ennen kuin luin tämän teoksen. Mediassa olin nähnyt vain hymyileväisen, räiskyvän naisen, jolla oli rastat ja joka tuntui pursuavan elinvoimaa. Tämä Eva oli selvästikin ajalta ennen Rajoilla-kirjan tapahtumia. Wahlströmillä on elämässään yksi tarkoitus, ja se on nyrkkeillä. Hän käy läpi uskomattomia kipuja ja tuskia, mutta säilyttää silti halunsa nyrkkeillä. Huolimatta siitä, ettei hän pääse edes kävellen suihkuun, Eva päättää puskea läpi kaikesta ja onnistuukin pääsemään takaisin kehään, vieläpä voitokkaana. Mutta kaikki se, mitä kulissien takana tapahtuu, oli kirjan järkyttävintä luettavaa.

Oli todella mielenkiintoista päästä huippu-urheilijan pään sisään ja saada katsaus siihen, mitä huipulle pääseminen vaatii. Kirjassa kuvataan otteluita analyyttisesti, ammattisanastoa käyttäen, mutta mielenkiintoisinta olivat tunteet, joita Eva käy otteluissaan läpi. Evan lisäksi suuressa osassa on Ripa, Evan uusi valmentaja, joka tuntuu olevan lahja taivaasta. Wahlström on tottunut treenaamaan siihen pisteeseen, ettei pysy enää jaloillaan, kun taas Ripa opettaa, että on ihan ok levätäkin vähän. Kenties Ripan rento valmennustyyli on osasyy siihen, että Eva pääsee takaisin ottelemaan. Epäilemättä hänen palavalla tahdollaankin on osuutensa asiaan.

Kyseessä on tietokirja, ja sen kyllä huomaa. Teksti kulkee hyvin, mutta sitä on paljon. Kuvia on vähänlaisesti, mutta ne ovat mielenkiintoisia. Lukiessani Evan mietteitä EM-ottelusta, minun oli tosiaan nähtävä ottelu omin silmin, ja onneksi se löytyikin. Katsoin myös Evan ammattilaisuran ensimmäisen ottelun, ja jopa maallikon silmiin oli selvää, että ottelutyyli oli matkan varrella kehittynyt. 

Rajoilla raottaa verhoa ammattilaisnyrkkeilyn maailmaan, vakavien vammojen teippaamiseen, piilotteluun, murtuneiden käsien puuduttamiseen, jotta vastustajaa voi lyödä kovempaa, kipua pelkäämättä. Jossain vaiheessa tuntui jo, ettei koko touhussa ole mitään mieltä, miksi kukaan kiduttaisi itseään noin ihan vain urheillakseen. Evaa ajaa kuitenkin eteenpäin haave Euroopan mestaruudesta, joka siintää lähempänä kuin koskaan ennen. Wahlströmiä on helppo kannustaa, vaikka paikoin toivoinkin, että hän vain antaisi olla, päästäisi irti ja parantuisi.

2 kommenttia:

  1. Tämä kirja odottelee minulla vielä kirjapinossa lukemistaan. Taidan ottaa tämän lukuun joulunpyhinä, voisi olla aika sopivaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kannattaakin lukea ihan ajan kanssa. Teksti on sujuvaa, mutta sitä on tosiaan aika paljon ja kirjassa käsitellään sen verran rankkoja aiheita, että kannattanee välillä pysähtyä ihan miettimään lukemaansa. Mitäs muuta lukupinosta löytyy, joskos vinkkejä omaankin joululukemiseen? :)

      Poista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n