23. heinäkuuta 2015

Low, Vol. 1: The Delirium of Hope - Rick Remender & Greg Tocchini

Image Comics
2015 (ensimmäinen numero julkaistu 2014)
ISBN 978-1-63215-194-0
144 s.
☆☆☆☆
Oma

Yritykseni päästä takaisin nykysarjakuvien maailmaan kiinni jatkuu. Tilasin kesäloman kunniaksi aimo joukon sarjiksia, joista tämä on vain yksi. Vähän mietin, onko näistä mitään järkeä kirjoittaa arvioita (tai osaanko edes), joten voisitte ihan hyvin vaikkapa kommentoida, mikäli toivotte että kirjoittaisin näistä jatkossakin. Näitä kun ei oikein voi töissä vinkata, enkä siksi ihan välttämättä tarvitse näistä muistijälkeä blogiin. Vaikka mistäs sitä tietää, suomennettiinhan Sagakin, Likelle siitä iso kiitos!

Low on siis Rick Remenderin kirjoittama ja Greg Tocchinin kuvittama sarjakuva, ja tämä ensimmäinen TP (trade paperback, niiksi näitä kokooma-albumeita kait kutsutaan) sisältää numerot (luvut, issuet?) #1-6. Low sisältää ainakin toistaiseksi minulle harvinaisen esipuheen, jossa Remender avaa hiukan kirjoittamansa tarinan taustoja, kiinnostustaan Maan väistämättömään tuhoon kun Aurinko joskus muuttuu supernovaksi, sekä hiukan omaa elämäntarinaansa ja omaa asenneremonttiaan. Positiivisuus ja optimistisuus nousevatkin tässä teoksessa aika avainasemaan, sillä sarjan päähenkilö Stel Caine kannattelee läheisiään ja omaa elämäänsä optimistisella asenteellaan. Mainittakoon, että historiani ylioptimististen päähenkilöiden kanssa ei ole kovin hehkeä, siitä esimerkkinä Voltairen Candide, joka pakkoluetettiin koulussa. Stelkin käy jossain vaiheessa vähän hermoon jatkuvine "jos vain ajattelet oikein, niin universumi kyllä taipuu ajatustemme mukaan" jorinoineen. Mutta ilmeisesti Lown maailmassa on jonkinlainen uskonto, johon optimismi vahvasti liittyy.

Low sijoittuu siis aikaan, jolloin Aurinko on aloittanut laajenemisensa ja ihmiskunta on vetäytynyt valtamerien syvimpiin syövereihin elämään kupujen alle rakennettuihin kaupunkeihin. Ihmisten aika alkaa käydä vähiin ja he koettavat vain selviytyä siihen saakka, että jokin avaruuteen lähetetyistä luotaimista palaisi takaisin mukanaan tieto asuttavasta planeetasta, jolle ihmiset voisivat evakoitua. Kun tällainen luotain sitten putoaa jälleen maahan, aikaa on jäljellä enää niin vähän, ettei valtaosa ihmiskunnasta usko pelastumiseensa vaan viettää mieluummin loput ajastaan ryypäten, vetäen huumeita ja viettäen orgioita (sanoinko jo, että kyseessä on siis ehdottomasti aikuisten sarjakuva?). Stel on kuitenkin päättänyt lähteä tutkimaan luotaimen, jotta saisi pelastettua perheensä.

Tocchinin taide on hämmästyttävän kaunista ja se tukee tarinaa omalta osaltaan todella hyvin. Lown maailma herää henkiin värikkäissä, monitasoisissa kuvissa, joiden kautta ihmiskunnan nöyryyttävä rappiotila käy lukijalle varsin selväksi. Yllättäen kansi oli jälleen iso tekijä kun valkkasin sarjiksia ostoskoriini, mutta kannen kuva on vain alkua. Koko maailman mielikuvituksellisuus käy hyvin ilmi jo heti alun muutamien sivujen aikana, kun vasta esitellään kuvun alaista kaupunkia ja asuntojen muotoja. Myöhemmin mukaan tulevat viholliset ja meriä asuttavat olennot, jotka saavat kyllä sisäisen lapsen hihkumaan innosta. Kun itsekin pääsisi tuollaiseen sukelluspukuun ja tuollaiseen mereen tuommoisten otusten keskelle. Huokaus.

2 kommenttia:

  1. Onpa upea kansikuva! Tämä kuulostaa muutenkin todella mielenkiintoiselle aiheelle, uskoisin pitäväni, varsinkin jos piirrosjälki on samanlaista kuin kannessa. Täytyy laittaa lukulistalle, kiitos hyvästä vinkistä :) Ja minä ainakin nykyisenä sarjakuvien suurkuluttajana luen mielelläni postauksia ja vinkkauksia eri sarjakuvista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taide jatkuu sisäsivuillakin ihan samanlaisena, yhtä yksityiskohtaisena ja värikkäänä. <3 Ja jos edes yksi arvostaa näitä, niin sittenhän tämä kannattaa! :)

      Poista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n