10. heinäkuuta 2015

Slummien miljonääri - Vikas Swarup

Kansi: Martti Ruokonen
Q and A
WSOY
Suom. Pirkko Biström
2005
ISBN 978-951-0-40099-9
335 s.
☆☆
Oma

Luin joskus aikoinaan Vikas Swarupin teoksen Nuoren naisen koetukset, josta pidin suuresti. Huomasin kirjan luettuani, että myös Swarupin esikoisteos oli ilmestynyt uudella kannella (ja nimellä), joten hankin tämänkin sitten omaksi. En kuitenkaan saanut aikaiseksi tartuttua tähän ennen kuin nyt vasta, Huumeasema Zoon jätettyä minut totaaliseen murheen alhoon. Kaipasin kipeästi jotakin nopeaa, helppoa ja hauskaa, kaikki ominaisuuksia jotka tähän teokseen hyvin voi liittää. Intiaan sijoittuvat kirjat eivät kovinkaan usein tee oloani hirvittävän mukavaksi, eikä tässäkään vältellä sellaisia aiheita kuin kansakunnan kastijakoisuutta, korruptiota, likaa ja saastaa, rikkaiden kykyä sulkea silmänsä köyhien kärsimyksiltä tai muitakaan Intialaisen yhteiskunnan ongelmakohtia. Swarupin luoma urhea päähenkilö on kuitenkin sen verran hurmaava tyyppi, että yhteiskunnalliset näkökulmat jäävät kirjassa jonkin verran taustalle. Tosin vain jonkin verran, sillä Ram Mohammad Thomas, kirjan päähenkilö, joutuu ainakin jollain tavoin Intialaisen korruption uhriksi.

Ram Mohammad Thomas on siis 18-vuotias tarjoilija, joka ilmoittautuu osallistujaksi tv:n tietokilpailuun, jossa on mahdollisuus voittaa miljardi rupiaa. Kuin ihmeen kaupalla hänen onnistuu vastata kaikkiin kysymyksiin oikein, mutta tietokilpailun järjestäjät eivät voi uskoa että köyhä ja kouluttamaton tarjoilija voisi huijaamatta voittaa tietokilpailun. Sen sijaan he kutsuvat poliisin pidättämään huijarin, jotta välttyisivät maksamasta miljardia (johon heillä ei ole varaa, onhan Ram kilpailun ensimmäinen kilpailija), ja lahjovat poliisin tekemään pojasta selvää. Paikalle osuu kuitenkin asianajaja, joka ryhtyy puolustamaan Ramia. Nainen vie Ramin kotiinsa ja pyytää tätä kertomaan, kuinka hän osasi vastata kaikkiin kysymyksiin, ja niinpä Ram kertoo elämäntarinansa.

Kirjan rakenne on siitä mielenkiintoinen, että ensin tulee pala Ramin tarinaa, joka vastaa tietokilpailukysymykseen. Kysymys tulee vasta tarinaosuuden jälkeen. Tykkäsin tästä ratkaisusta ihan vain siksikin, että se pitää kiinnostuksen yllä koko tarinaosuuden ajan ja oli hauskaa koettaa arvailla, mikä kysymys mahtaisi olla. Kiinnitin ihan eri tavalla huomiota ihan pikkujuttuihinkin kirjaa lukiessani, sillä koskaan ei voinut tietää, mikä kysymys olisi.

Ramin elämä on melko liikuttava monellakin tasolla, mutta Swarup on onnistunut kirjoittamaan vaikeistakin asioista kevyellä ja humoristisella otteella. Kirja ei siis sinällään ole raskas, vaikka siinä puhutaan monista Intialaisen yhteiskunnan epäkohdista kuten köyhyydestä ja siitä, kuinka rikollisten on mahdollista käyttää hyväksi köyhiin perheisiin syntyneitä lapsia ilman, että kukaan puuttuu siihen millään tavalla. Ram myös tuo tavallaan oikeutta niille, joilla ei ole mahdollisuutta sitä mitään kautta oikeasti hakea. Kirjassa on muutamia todella voimaannuttavia kohtauksia, jotka tekevät rutiköyhästä Ramista oikeastaan melkoisen arjen sankarin. Zoon jälkeen tämä oli oikein sopiva, nopea ja kevyt teos luettavaksi.

5 kommenttia:

  1. Olen pitkään miettinyt tämän lukemista, sillä pidän kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta valtavasti. Suosittelen katsomaan, jos et ole vielä nähnyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin leffan jokunen vuosi sitten ja pidin siitä kyllä kovasti, mutta se poikkeaa kirjasta aika valtavasti! Kannattaa aivan ehdottomasti lukea tämä kirja, mikäli tykkäsit leffasta, kirja antaa (aina) enemmän! ;)

      Poista
  2. Minäkin olen nähnyt vain elokuvan. Kertomasi mukaan elokuvan rakenne kuulostaa melko samalta kuin kirjan rakenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tosi tarkkaan en muista, leffan katsomisesta on sen verran jo aikaa, mutta leffaan on ympätty kohtauksia joita kirjassa ei ollut jotta siitä olisi saatu hauskempi (erityisesti siis se tunkiokohtaus kun Ram pudottautuu käymälään syystä tai toisesta) ja leffassa käytetään Haluatko miljonääriksi? -formaatin tunnusmusaa ja studiota, kun kirjassa on intialainen versio kyseisestä ohjelmasta. Pikkujuttuja siis, kaiken kaikkiaan leffa lienee melko uskollinen kirjalle. :)

      Poista
    2. Pidin elokuvassa kyllä siitä, että TV-sarjan musiikkia oli hyödynnetty soundtrackissa. Se lisäsi mielestäni eeppisyyden tuntua. Omatkin muistikuvani tosi ovat siltä ajalta, kun leffa oli teattereissa joskus vuonna 2009 tai 2010.

      Poista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n