17. tammikuuta 2016

The Wolf Wilder - Katherine Rundell

Kansi: Dan Burgess
Simon & Schuster
2015
ISBN 978-1-4814-1942-0
231 s.

Oma

Toisten ihmisten joululahjalistojen selaaminen meinasi koitua turmiokseni jälleen tänäkin vuonna. En kertakaikkiaan pysty vastustamaan kauniita kirjoja, ja viime vuosina kustantamot ovat ryhtyneet oikein tosissaan panostamaan kirjojensa ulkoasuihin. Tämä on armotta johtanut siihen, että peikon hyllyt tursuavat kauniita, kutsuvia, ihania ja kimaltavia kirjoja, eikä tällainen pieni tytöntyllerö millään malta vastustaa niiden kutsua, joten luen tälläkin hetkellä kahdeksaa (8?!) kirjaa päällekkäin. Ei tämmöistä aikaisemmin ole tapahtunut! Kenties lukuinnostuksen palaaminen on moiseen sumaan syypää, mutten kerrassaan osaa rauhoittua vain yhden kirjan ääreen. Kyllä tästäkin vielä parannutaan!

The Wolf Wilderin kansi oli se, mikä minua kutsui, myönnettäköön. Paksu vesiväripaperi, vesivärein toteutettu luminen maisema käärittynä tumman sudenhahmon sisään ja kultaiset kiiltävät kirjaimet, Burgessin luoma kansitaide kerrassaan huokuu tyyliä ja eleganssia jota harvoin tällaisissa hiukan vanhemmille lapsille tarkoitetuissa kirjoissa näkee. Kirja kertoo venäläisestä tytöstä ja tämän äidistä, joiden työtä on villiyttää pentuina emoiltaan varastettuja, ihmisten parissa kasvatettuja susia. Heidän työstään eivät monetkaan pidä, sillä tuloksena on lisääntynyt petokanta alueella, joka on vaikkakin syrjäinen, kuitenkin harvakseltaan asuttu. Kenraali Rakovin mukaan tsaari ei pidä siitä, että hänen maillaan metsästävät sudet, kesyt tai villit, tsaaria eivät yksityiskohdat kiinnosta. Rakov vaatii Feodoraa ja tämän äitiä Marinaa lopettamaan työnsä ja tappamaan kaikki heille tuotavat eläimet. Feo ei tähän tietenkään suostu vaan ryhtyy äitinsä ja erään nuoren sotilaan avulla vastarintaan.

Rundellin kirja maalaa hyisen talvimaiseman, johon kirjailija hahmonsa istuttaa. Tapahtumat sijoittuvat Pietaria ympäröiviin metsiin, keskelle runsaslumista talvea. Feo on kasvanut ulkona susien parissa ja on itsekin miltei puoliksi villi, mutta jotenkin kirjasta jäi välittymättä juurikin tämä villiys. Susia silitellään, suukotellaan ja halaillaan milloin kenenkin toimesta, eivätkä villiytetytkään sudet ole kovin villejä. Niillä jopa ratsastetaan! Feo kasvattaa sudenpentua rinnallaan kuin ihmisvauvaa ja muutoinkin sudet käyttäytyvät valtaosin kuin huonosti kasvatetut koirat. Toivoin, että teos olisi ollut enemmän niin kuin vaikkapa Jack Londonin legendaarinen Erämaan kutsu, jossa suden luonto pääsee todella hyvin esiin.

Ei ole koskaan hyvä rakennella kirjojen suhteen mitään ennakko-oletuksia, vaikka toisinaan niiltä voi olla perin hankalaa välttyä. Tällä kertaa petyin paitsi omien odotusteni romahtamiseen, myös kirjan suurimmaksi osaksi yksinkertaiseen mutta paikoin varsin ihmeellisiin sanavalintoihin. Rundell ymppää teokseen myös väenvängällä mukaan kohtauksia, joiden on tarkoitus herättää tunteita ja aiheuttaa lukijassa reaktioita, mutta näiden kohtausten epärealistisuus ja väkinäisyys paistaa läpi niin, etten ainakaan itse päässyt niihin laisinkaan mukaan. Kokonaisuutena tämä jäi siis hyvistä aikeistaan ja originaalista ideastaan huolimatta vähän pannukakuksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n